500-luku – Pyhä Sampson

palkatta parantaja ja outojen holhooja

500 -luku: Euroopassa eletään kansainvaellusten aikaa, Rooman keisarikunta on päättynyt ja Suomessa raudan käyttö yleistyy.

Pyhä Sampson oli rikkaiden roomalaisvanhempien poika, joka sai koulutuksen lääkäriksi. Vanhempiensa kuoltua hän vapautti orjansa ja jakoi anteliaasti almuja ja valmistautui vetäytymään erämaahan. Hän päätyi kuitenkin Konstantinopoliin, jossa hänen maineensa ihmeitä tekevänä lääkärinä kantautui myös hallitsijan korviin. Hän paransi vaikeasti sairaan keisarin ja palkkioksi keisari rakennutti Sampsonin pyynnöstä Konstantinopoliin turvakodin pyhiinvaeltajille, sairaille ja kodittomille.
Sampson kuoli korkeaan ikään ehtineenä v:na 530.

Suomalainen henkilön nimi Sampsa on mahdollisesti peräisin pyhästä Sampsonista.

Esinelöydöt ja suomen kielen vanhimmat kristilliset sanat (mm. pappi, pakana ja raamattu) kertovat, että varhaisin kristinusko tuli Suomeen Bysantista, jopa jo ennen Venäjän kristillistämistä. Sekä löydöistä että kielihistorian perusteella on päätelty, että jo 800 -luvulla Suomessa oli kristillisiä seurakuntia ortodoksisen lähetystyön seurauksena.

Lähteet: Feasts and Saints of the Orthodox Church, © Orthodox Church in America, 1997-2004
Suomen kielen etymologinen sanakirja 1969
Unto Salo: Kristinuskon varhaisvaiheet Suomessa. Esitelmä Pyhän Henrikin muisto -seminaarissa 2002.

 

600-luku – Pyhä Gertrud eli Kerttu

matkalaisten suojelija, rottien karkottaja

600 -luku: Islam perustetaan ja Välinmeren alueen kulttuuri jakautuu islamilaiseen ja kristilliseen puoliskoon.

Belgialaisen Nivellesin luostarin abbedissa. Gertrudin äiti perusti Nivellesin luostarin välttääkseen korkeasäätyisen perheen ryöstämisen miehensä kuoleman jälkeen ja nimesi tyttärensä luostarin johtoon.
Gertrud (626–659) käytti äidin perintönsä rakentamalla kirkkoja, luostareita ja vierasmajoja.

Gertrud kuoli 33 -vuotiaana jatkuvan paastoamisen heikentämänä ja pian kuoleman jälkeen hänet julistettiin pyhimykseksi.

Gertrudin kultti levisi nopeasti lähialueille ja siitä vähitellen itään. Hän on matkalaisten suojelija ja hänen uskotaan erityisesti karkottavan rottia.

Suomessa Kerttu -nimi on ollut käytössä jo ennen Ruotsin vallan aikaa. Varhaisin kansanperinteen tuntema Kerttu on Piispa Henrikin surmaajan, Lallin, vaimo.
"Kerttu, kelvoton emäntä,
suitsi suuta kunnotonta,
keitti kieltä kelvotonta."
Vanhassa suomalaisessa kirkkotaiteessa kuvataan usein Kerttua, häntä esittäviä patsaita on säilynyt 10 ja hänen kuvansa esiintyy usein alttarikaappien ovissa ja kalkkimaalauksissa. Hänet esitetään yleensä kantamassa kirkkoa kädessään ja rottien ympäröimänä.

Lähteet: Catholic Encyklopedia, Kansallisbiografia, Nivellesin kaupungin historia

 

1000-luku – Hiltinus

"Itämeren saarten piispa"

1000 -luku: Hautalöytöjen perusteella on päätelty, että kristillisiä vaikutteita tuli lännestä Suomeen 600 -luvulta lähtien ja vuoden 1000 tienoilla läntisen kirkon vaikutus saavutti Suomen. Luultavasti jo 1000 -luvun lopulla Satakunnassa esimerkiksi Kalanti ja Laitila kuuluivat Rooman kirkkoon.

Adam Bremeniläinen mainitsee piispainkronikassaan Hiltinuksen eli Johanneksen Birkan piispana. Kronikkaan tehdyn myöhemmän lisäyksen mukaan Hiltinus oli kuitenkin Itämeren saarten piispa. Hänen tehtävänsä siis oli huolehtia Ruotsin itäpuolella asuneista kristityistä ja levittää kristinuskoa sinne. Tämä maininta piispainkronikassa on ensimmäinen kirjallinen tieto kirkon toiminnasta Suomessa.

Lähteet: Kristinuskon historia, Weilin & Göös, 2000, Unto Salo: Kristinuskon varhaisvaiheet Suomessa. Esitelmä Pyhän Henrikin muisto -seminaarissa 2002

1100-luku>